Lehtinen työskentelee Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen palveluksessa koordinoiden alueellista kehittämistyötä, jonka juuret ovat vuosina 2021–2024 toteutetussa valtakunnallisessa SAAVA-hankkeessa, jossa Turku oli yksi pilottialue. Turun verkoston toimijoita ovat Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö, Lounais-Suomen Syöpäyhdistys, Tyks palliatiivinen keskus/Varha ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä.

​

Miksi vapaaehtoisia saattohoitoon?

• Valtakunnalliset suositukset – tarve kasvaa

• Sote-sektorin säästöpaineet – henkilökunnan aika ei aina riitä kiireettömään läsnäoloon

 

Kuolemasta puhuminen koetaan vaikeaksi, sillä se vaatii aikaa. Koulutetut vapaaehtoiset eivät väistele kuolemasta puhumista. Kokeneiden vapaaehtoisten mukaan kuolevan kanssa puhutaan enemmän eletystä elämästä, joka on ollut hyvää, josta luopuminen on kipeää tai joka voi muuten vaatia selvittelyä.

​

Saattohoidon vapaaehtoiset valikoidaan hakijoiden suorittaman ennakkotehtävän jälkeen haastattelujen perusteella ja koulutetaan tehtäviinsä. Koulutettu vapaaehtoinen voi toimia sairaalaosastolla, hoivakodissa tai kotona sen mukaan mille alueelle hän on saanut syventävän koulutuksen.

​

Koulutus kestää 20 tuntia ja sen sisältöjä ovat esimerkiksi minä vapaaehtoisena, saattohoito ja lähestyvä kuolema, vuorovaikutus ja kohtaaminen. Vapaaehtoisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista pidetään huolta, ja he saavat tehtäviinsä syventävää koulutusta.

​

Vapaaehtoisen on tärkeää

• Pohtia huolellisesti omaa motivaatiotaan ja odotuksiaan ennen koulutukseen hakeutumista

• Ymmärtää vapaaehtoisuuden periaatteet ja tärkeät velvollisuudet saattohoidossa (esimerkiksi vaitiolovelvollisuus)

• Ymmärtää palliatiivisen ja saattohoidon periaatteet ja sisällöt sekä tunnistaa lähestyvän kuoleman merkit

• Ymmärtää kohtaamisen ja vuorovaikutuksen sisällöt: kuolevan elämänlaatu sekä toivo ja kärsimyksen lievittäminen ovat keskiössä

 

Vapaaehtoisten rooli saattohoidossa on täydentävä. He eivät korvaa ammattilaisia, vaan toimivat elämän loppuvaiheessa tukihenkilöinä etenkin yksinäisille henkilöille.

 

Vapaaehtoisten tehtävänä on

• Tukea kuolemaa lähestyvää elämään omannäköistään elämää loppuun saakka

• Tukea läheisiä kuolevan rinnalla

 

Milloin vapaaehtoisesta on hyötyä?

• Keskustelutukena esimerkiksi ahdistuneelle ja yksinäiselle, jolla ei käy vieraita tai ole läheisiä vierellään

• Läsnä olevana levottomalle henkilölle, joka rauhoittuu, kun joku on lähellä

• Vaikka ei olisi enää sanoja, on vielä paljon muuta – vierellä oloa, kosketusta, katsetta ja läsnäoloa sekä hemmottelua.

• Keskustelutukena läheiselle. Vapaaehtoinen on tarpeeksi etäällä, jotta hänelle voi purkaa vaikeitakin tunteita. Hän voi antaa omaiselle myös lepohetken tarvittaessa tai vaikka aikaa omien asioiden hoitoon.

Läheisiä voi rauhoittaa ajatus, että joku on läsnä kuolevan vierellä, jos he itse eivät pääse paikalle

 

Vapaaehtoisena toimiminen on työtä, jota ei ole ostettavissa. Sitä voidaan tarjota myös heille, jotka eivät osaa sitä itse pyytää. Turussa toimii noin 50 koulutettua saattohoidon vapaaehtoista ja Lounais-Suomen alueella lisää.

​

Mari Peijari on toiminut saattohoidon vapaaehtoisena Kaskenlinnassa. Hänen mukaansa saattohoidossa keskustellaan eniten eletystä elämästä. Vapaaehtoinen viestittää läsnä ollessaan kuolevalle turvan tunnetta. Tehtävänä on pahan mielen lievitys. Lähdön hetkellä voivat painaa hankalien tunteiden, kuten häpeän tai nöyryytyksen kohtaaminen.

Keskustelussa nousi esille kunnioittavan suhtautumisen merkitys. Kuolevalle on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi, hän ei ehkä ole voinut puhua tunnoistaan kenenkään kanssa aiemmin. Korvaavan kokemuksen saaminen hankalille tunteille on tärkeää.

​

​

Teksti: Tuula Vainikainen