Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö

– 1980-luvulta tähän päivään

 

1980-luvulla

Saattohoitovaiheen syöpäpotilaiden kotisairaanhoitokokeilu käynnistyi Turussa vuonna 1984 Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toteuttamana ostopalveluna. Toiminta oli kunnallista kotisairaanhoitoa tukevaa ja sen tarkoituksena oli mahdollistaa saattohoitopotilaan kotihoito silloin, kun potilas ja omaiset sitä halusivat. Tuolloin saattohoidon lähtökohtana olivat lääkintöhallituksen ohjeet terminaalivaiheen hoidosta. Niiden mukaan potilaalle tuli tarjota mahdollisuus viettää elämänsä viimeiset vaiheet läheistensä kanssa. Pystyäkseen ja jaksaakseen hoitaa kuolevaa potilasta kotona, tarvitsivat omaiset tuolloin – kuten tarvitsevat myös nykyään – runsaasti henkistä tukea sekä konkreettista apua.

 

1990-luvulla

1990-luvun taitteessa nousi yhä enenevässä määrin tarve myös laitosmuotoiselle saattohoidolle Lounais-Suomessa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi helmikuussa 1990 suunnitelman Turkuun perustettavasta saattohoitokodista. Kyseessä oli Turun kaupungin ja Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen alulle panema mittava yhteishanke, johon osallistui myös mm. Turun naapurikuntia, seurakuntia sekä muita yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. Hanketta toteuttamaan perustettiin Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö, jonka säädekirja allekirjoitettiin maaliskuun 7. päivänä 1990. Perustajajäseniä säätiöllä oli kaikkiaan 35. Säätiön alkuperäisenä tarkoituksena oli harjoittaa saattohoitotoimintaa ja tarkoituksensa toteuttamiseksi omistaa tai vuokrata kiinteistöjä ja rakennuksia, joissa harjoitettiin saattohoitotoimintaa.

 

Kolmas suomalainen saattohoitokoti valmistui Turun Hirvensaloon Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistaman Meri-Karinan naapuriin helmikuussa 1994. Nimikilpailun perusteella Rouva Tellervo Koivisto vihki 20-paikkaisen hoitokodin Karinakodiksi saman vuoden kesäkuussa.

 

2010-luvulla

Ensimmäisinä vuosikymmeninä Karinakoti teki Lounais-Suomessa uraa uurtavaa pioneerityötä saattohoidon saralla. 2010-luvulle tultaessa myös julkinen sektori, toisin sanoen kunnat, alkoivat toteuttaa saattohoitoa omissa yksiköissään. Tämä perustui uusiin saattohoitosuosituksiin, jotka peräänkuuluttivat tasa-arvoa ja sitä, että asuinkunnasta riippumatta jokaisella tulee olla oikeus hyvään saattohoitoon. Turun kaupunki perusti oman kotisaattohoitoa tukevan Kaskenlinnan vuodeosastonsa vuonna 2014. Tällä oli dramaattinen vaikutus Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön omistaman Karinakodin käyttöasteeseen. Pikkuhiljaa säätiö ajautui elvytystoimista huolimatta taloudellisiin vaikeuksiin. Lopulta säätiön ainoa vaihtoehto oli taloudellisista syistä johtuen tehdä päätös Karinakodin sulkemisesta 30.6.2019. Samalla säätiö päätti myydä omistamansa kiinteistön Lounais-Suomen Syöpäyhdistykselle.

 

2020

Säätiön omistaman Karinakodin tarinalla on onnellinen loppu, sillä Turun kaupunki päätti vuokrata kiinteistön ja jatkaa tiloissa saattohoitokotitoimintaa edelleen vuoden 2020 alusta lukien. Myös säätiön palveluksessa ollut hoitohenkilökunta sai edelleen kaupungin työntekijöinä jatkaa saattohoidon toteuttamista Karinakodin palliatiivisen osaston nimellä jatkavassa kaupungin yksikössä. Tämä päätös oli oikea ja oikeutettu, mistä kertoo muun muassa se, että pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksena säätiölle ja Karinakodille myönnettiin ISO 9001:2015 sertifikaatti keväällä 2019 osoituksena laadukkaasta hoitotyöstä ja saattohoidon osaamisesta.

 

Karinakoti elää omaa elämäänsä ja niin tekee myös Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö. Säätiön hallintoneuvosto päätti loppuvuodesta 2019 uudistaa säätiön sääntöjä siten, että kiinteistökaupasta saatuja varoja sijoitetaan jatkossa saattohoidon kehittämiseen: saattohoitoon kohdistuvan tutkimuksen ja henkilökunnan osaamisen tukemiseen. Tämä uusi tehtävä perustuu STM:n työryhmän selvitystyön perusteella ilmi tulleisiin tarpeisiin, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on yhdenvertainen oikeus sairautensa vaikeusasteen edellyttämään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Jotta tämä toteutuisi tasa-arvoisesti koko Suomessa, palliatiivinen hoito ja saattohoito tulee integroida sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään ja porrastaa hoito vaativuustason mukaan tarvelähtöisesti perustason ja erityistason palveluihin.

 

Saattohoitoa toteutetaan pääasiallisesti terveydenhuollon perustason yksiköissä, joissa osaaminen vaihtelee. Sosiaali- ja tervey​s​ministeriön palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämishankkeen väliraportti julkaistiin helmikuussa 2019. ​Raportissa todettiin, että saattohoidon ja palliatiivisen eli oireita lievittävän hoidon tila vaihteli Suomessa alueellisesti suuresti.

​

Jotta kaikkien ulottuvilla oleva hyvä, yhdenvertainen saattohoito toteutuisi, keskittyy säätiö jatkossa paitsi saattohoidon myös sen osaamisen kehittämiseen.