SAAVA-hanke
saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishanke 2021-2023
Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö on kumppanuusorganisaationa kolmivuotisessa SAAVA-hankkeessa. SAAVA on Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys Ry:n Stea-rahoitteinen saattohoidon vapaaehtoistoiminnan yhteiskehittämishanke, jossa valtakunnallinen yhteistyö- ja asiantuntijaverkosto kehittää saattohoidon vapaaehtoisten koulutukseen yhtenäistä rakennetta ja toimintamallia.
Hankkeen valtakunnallisia kumppaneita ovat Syöpäjärjestöt, Terhokoti, Pirkanmaan hoitokoti, Koivikko-koti, Opintokeskus Sivis ja Kirkkohallitus. Turun alueelta mukana ovat Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö, Lounais-Suomen Syöpäyhdistys, Turun kaupunki, Tyks Palliatiivinen keskus sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä.
Turku pilottialueena
Saattohoidon vapaaehtoistoimintaa kehitetään hankkeen aikana kolmella pilottialueella Tampereella, Rovaniemellä ja Turussa, ja hankkeen loppuvaiheessa hankkeen kokemuksia hyödynnetään saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi muualla Suomessa.
Hankkeen aikana Turun pilottialueella koulutetaan uusia saattohoidon vapaaehtoisia, kehitetään koulutusta sekä parannetaan saattohoitoa tarjoavien toimintayksiköiden valmiuksia hyödyntää vapaaehtoisten työpanosta. Vapaaehtoistoiminnan koordinointia sujuvoitetaan rakentamalla paikallisia yhteistyöverkostoja, jotka helpottavat mm. vapaaehtoisten välitystä. Toimintaa kehitetään kaikkien hankekumppanien osaamista ja toimivia käytäntöjä hyödyntäen.
Säätiön rooli SAAVA-hankkeessa
Lounais-Suomen saattohoitosäätiö antaa hankkeelle arvokkaan panoksen toimimalla työnantajana Turun aluekoordinaattorille. Säätiö on hankeorganisaatiossa keskeinen ja aktiivinen toimija, joka edistää Lounais-Suomen saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämistyötä yhtenä Turun pilottialueen jäsenorganisaatioista. Säätiön vastuualueita hankkeessa ovat Turun pilottialueen vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja koulutusten mahdollistaminen.
Tavoitteena laadukas saattohoito
Kun vapaaehtoisten osaamisvaatimuksia yhtenäistetään ja koulutuksen sisältöjä kehitetään, saattohoidon vapaaehtoistoiminnan laatu ja luotettavuus paranevat. Verkostoja ja toimintatapoja kehittämällä saattohoitoa tarvitsevilla ihmisillä ja heidän läheisillään on entistä yhdenvertaisemmat mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen ja inhimilliseen saattohoitoon riippumatta siitä, missä saattohoito toteutuu. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa vapaaehtoistoiminta on luonteva osa yhä useamman saattohoitoa tarjoavan yksikön toimintakulttuuria.